Iltapäivällä karkasin töistä aikaisemmin aikomuksena ulkoiluttaa koirat ja käydä pikaisesti treenaamassa ennen Konstan hakua. Nyt mentiin Launialan kentälle,häiriötä oli kun lapsia leikki kentän reunassa ja viereisessä kaukolossa oli ihmisiä juoksuttamassa koiria. Treeniaika menikin sitten melkein noudon hieromiseen.

*Noutoa

Eilen juttelin Satsun kanssa ja päätin että nyt en kiinnitä mitään huomiota vauhtiin. Oli myös puhetta, että mun pitäis osata olla hyvittelemättä Blondia, mä vain opetan sille nyt uutta asiaa. Mulla on ollut nyt vissiin aina tapana tehdä jotain super kivaa treeniä noutohommien jälkeen. Kai mulle jotenkin sisimmässä tulee kuitenkin paha mieli siitä, että joudun sitä vähän pakottamaan ja koitan tän muuten esille kaivetun hyvän vireen ja asenteen säilyttää sitten "lahjomalla" sitä noutotreenin jälkeen. Vaikka toisaalta, mulle tulee joskus sellainen olo että tekis mieli naulita se Viton kylkeen kun ei mene jakeluun...  Mutta olenhan sen olen jo näiden vullukoiden kanssa oppinut, että oma hilluminen ja häslääminen ei tee automaattisesti koirasta aktiivisempaa. Päinvastoin, tajuisin jo.

No otettiin kaikkia tän hetkisiä osia. Puremisesta sai ensialkuun huomautella, mutta päästiin jatkamaan. Sivulletuloa kapulan kanssa, ei niin pitkä matka kuin eilen, suht ok. Sitten kapula maahan ja vääntö alkoi. Blondi oli sitä mieltä, että ei millään huvita ottaa kapulaa maasta, vaikka olin ihan lähellä niin pokkana vain sivuutti maassa olevan kapulan ja koitti tulla sivulle tai jäi vaan istumaan hae käskyllä tai jopa läimi tassulla maassa olevaa kapulaa. Venytteli, haukotteli ja teki kaikenlaisia sijaistoimintoja. Ihan samallaista pelleilyä kun ennen tähän noutoprokkikseen ryhtymistä! Käskin uudelleen, tönin pois sivulta, vaihdoin paikkaa ja laitoin kapulaa suuhun, oli ihan sen näköinen että ihan sama. Lopunviimein kimpaannuin siihen pelleilyyn ja roppasin vähän neitiä ja sain sen ekaa kertaa tosi epävarmaksi. Nyt ei sitten "uskaltanut" tehdä yhtään mitään senkään vertaa, mutta tässä vaiheessa koitin pysyä kylmän_viileen_rauhallisena ja kerroin, että ei ole vaihtoehtoja. Lopulta kun sain sen poimimaan kapulaa ja sivulle niin hitonmoinen palkka ja Blondin riemastumisen määrä oli 10kertainen normaaliin nähden. Uusittiin niin, että sain pari sujuvaa yritystä.

En tiedä, mutta musta tuntuu, että nyt tässä hommassa olis tärkee vaihe saada jotekin kerrottua sille, että nouto on tosi tärkeä työ ja sen tekemiseen ei ole vaihtoehtoja. Mutta miten sen teen?? Periaatteessa tekee mieli laittaa jo kapulaa maahan, koska se on ainoa tapa edistyä, mutta toisaalta en haluu ajaa itteeni siihen paikkaan, että mulla ei ole keinoa puuttua kunnolla jos se ei poimikkaan kapulaa suuhun ekalla käskyllä. Jos hetsaan namilla tms. B oikeaan mielentilaan, saan sen varmimmin nostamaan, mutta musta tää on houkuttelua. Jos käsken ja ei tee-> laitan suuhun niin musta tuntuu, että B on "ihan sama" mielentilassa. Menee helposti siihen, että seisoo kapulalla ja odottaa tuleeko namihoukuttelua vai laitetaanko kapula suuhun. Jos alan "ilkeäksi" osaanko tehdä sen niin, että ei mee lopullisesti pökikseen?

Huvittavinta tai ehkä jotenkin lohdullista tässä hommassa kuitenkin on se, että kun B kokeili kaikki pelleilyn variaatiot kentällä, niin sitten kun tultiin kotiin ja tein omalla pihalla ketjuttamalla pito-palautus-kutsunouto niin missään ei ollut mitään ongelmaa, teki kaikki tosi hyvin (aivan lyhyeltä matkalta). Ja sisällä kaikki menee ihan kuin vettä vaan kans. Ehkä se on sitten se häiriöllinen paikka myös, joka vielä on hankalaa. Tiedäppä se, mutta tietääpä ainakin sen että treeni jatkuu.

*Ruutua

Olin vienyt lelun valmiiksi ruutuun alustan päälle kun lento-ominaisuuksilla varustetut namit jäi kotiin. Meni 10 m hyvällä vauhdilla ruutuun, nappasi lelun ja viskeli aikansa kun kehuin ja jäi lopulta seisomaan lelu suussa alustan päälle. Sitten pari yritystä eri suunnista ilman alustaa, ekalla haisteli, toisella ok ja laitoin maahan ja palkkaamaan kädestä. Lopuksi vielä seuraamaan kutsu leluun.

*Kaukoja

Sarja, i-s ja m-s 2 käskyä. Otettiin myöhemmin erillsiä kotona keittiössä, peruuttaa aika vauhdikkaasti.